Eikä ole harvinaista, että psykiatrisesti sairas potilas tai omainen tekee valituksen purkaakseen oman sairautensa tuomaa pahaa oloa. Nämä valittajat tekevät parhaimmillaan toistakymmentä sivua pitkiä kanteluita. Myös ilmiselvästi turhat valitukset tutkitaan, ja niihin vastaaminen vie lääkärien työaikaa potilaiden hoidolta.
Tyypillinen lause omaisen suusta on ”kenen on vastuu, jos ___ nyt kuolee”? Ei välttämättä kenenkään. Levinnyttä syöpää sairastava voi kuolla hyvästä hoidosta huolimatta. Vastaavasti yli 90-vuotias voi kuolla vanhuuteen, vaikka lääninhallituksen mukaan se ei olisikaan mahdollista. Suomessa ei voi kuolla vanhuuteen, vaan satavuotiaillekin täytyy väkisin keksiä joku sairaus, jonka hoito olisi epäonnistunut.
Kynnys valituksiin on tullut jo liiankin matalaksi. Valitusten lisääntyminen ei ole johtanut lisääntyneisiin korvauksiin, mikä on merkki turhien valitusten lisääntymisestä. Turhien valitusten aiheuttamat kustannukset tulisikin saada kuriin. Mielestäni täysin turhista valituksista voitaisiin periä osa kustannuksista valittajalta. Joutuuhan häviäjä oikeudessakin maksamaan kulut.]]>
Lääkäreillä on nykymenolla hädin tuskin aikaa hoitaa kaikkia hoidon tarpeessa olevia. Joudutaan siis priorisoimaan, ja tämä tarkoittaa usein sitä, että ennemmin hoidetaan ylimääräinen potilas, kuin kerrotaan toiselle potilaalle tarkasti kaikki mahdollinen hänen vaivastaan, ja keskustellaan vielä 10 minuuttia mahdollisista hoitovaihtoehdoista. On muuten täysin mahdotonta selittää 10 minuutissa maallikolle kaikkia perusteluita, miksi hoitovaihtoehto a olisi b:tä parempi. Lääkäri on itse käyttänyt saman tiedon hankkimiseen vähintään tunteja, enimmillään vuosia.
Paljonko lääkärin tulisi potilaan vastaanoton jälkeen tai osastojakson aikana käyttää omaisten kanssa keskustelemiseen? Jonkun osastopotilaan omaisen kanssa saattaa mennä 15-30 minuuttia päivittäin. Ja ihan vain siksi, että lääkäri haluaa välttää vielä enemmän aikaa vaativat jälkiselvittelyt - eli hoitovirhesyytteen. Toisen potilaan omainen vaihtaa anteeksipyydellen lauseen tai kaksi ja hoputtaa lääkärin jo hoitamaan omia töitään. Itse jouduin kerran viheltämään puhelun poikki, kun omainen alkoi kertomaan omista aamu-uinneistaan.
Kohtuus kaikessa, sopiva aikamäärä riippuu tietenkin potilaan tilanteesta. Kuolevan tai äkisti sairastuneen potilaan omaiset saavatkin vaatia enemmän tukea ja keskusteluapua. Mutta siinä vaiheessa lääkäri ei enää hoidakaan potilasta vaan omaisia. Lääkärillä ei ole velvollisuutta hoitaa omaisia, eikä siitä lääkärille maksetakaan, mutta omaisten kanssa vaihdetut sanat saattavat olla tärkeitä omaisten sopeutumisen kannalta. Oikealla hetkellä osoitettu myötätunto ja muutama lohduttava sana voivat auttaa omaisia enemmän kuin sama aika kohdistettuna toiseen potilaaseen.
Entä paljonko lääkärin tulisi uhrata aikaa sairaskertomukselle? Mielestäni ei kovinkaan paljon. Sairaskertomuksen kirjoittaminen ei ole itsetarkoitus, eikä sillä paranneta ketään. Huonolla sairaskertomuksella voi kuitenkin saada paljon vahinkoa aikaiseksi. Sairaskertomuksen tulee siis sisältää riittävät tiedot, mutta jaan mieluummin sairaskertomukseen menevää aikaa muiden potilaiden hoitamiseen. TEO ei ole kanssani samaa mieltä, mutta moni kollega sen sijaan tuntuu olevan. Tämän voi mielestäni päätellä siitä, että lähes jokaisessa TEO:lle tehdyssä valituksessa on lopputuloksena "pyydetään kiinnittämään huomiota sairauskertomusmerkintöihin". Montakohan potilasta vähemmän terveydenhuollossa ehdittäisiin vuosittain hoitamaan, jos sairauskertomuksista tehtäisiin tarkasti lain ja asetusten mukaisia?
Ratkaisuksi lääkäripulaan ehdotetaan lääkärien suurempia koulutusmääriä. Suomessa on kuitenkin nyt lääkäreitä enemmän kuin koskaan. Ja toisaalta lehdissä valitetaan terveydenhoidon maksavan liikaa - todellisuudessa Suomen terveydenhoitomenot suhteessa BKT:hen ovat vain puolet USA:n menoista, ja selvästi alle muiden pohjoismaiden terveydenhoitomenojen. Koulutusmääriä on jo nostettu ja lisäkoulutus ei ainakaan vähennä terveydenhuoltoon uppoavia menoja. Entä tulisiko lääkärien määrää nostamalla saatu työpanos ensisijaisesti kohdentaa potilaiden hoitamiseen, omaisten kanssa keskustelemiseen vai sairauskertomusmerkintöjen tarkentamiseen?
Tämä jakomielitautinen touhu olisi syytä lopettaa. Jos annetaan rahaa lusikalla, niin ei voida vaatia hyvää hoitoa kauhalla... Kyse on yksinkertaisesti siitä, mihin poliitikot haluavat panostaa ja paljonko?]]>
Monet (naiset) käyttävät kaikenlaisia luontaistuotteita, mutta onneksi vähemmistössä ovat ne, joita täytyy houkutella hoitoon. Nämä pari kertaa jäivät mieleen, molemmat tosin lopulta uskoivat että he hyötyvät muustakin kuin mäkikuismasta. Nykyisellä työtahdilla ei vois enää vähempää kiinnostaa houkutella potilaita hoitoon, tekemistä riittää muutenkin.]]>
Sairaanhoitajien vuorotyö tuo yö- ja iltalisiä, mutta ei nosta viikkotyötunteja. Opettajien ylitunteja tuskin tulee säännöllisesti 20h/vko, ainakaan kesällä. Lääkärit sen sijaan tekevät tutkitustikin pitkää työviikkoa, omien kokemuksien perusteella keskimäärin n. 60h/vko, runsaasti päivystävät voivat tehdä jopa 80h/vko. Eli lääkärit tekevät 1,5 kertaa pidempää työviikkoa kuin muut vertailussa. Lääkärien peruskoulutus on lisensiaatin tutkintona reilusti maisterin tutkintoa pidempi. Helsingin yliopistosta valmistuneista lääkäreistä tohtoreiksi väittelee n. 60-70%. Kuinka moni muu yhtä korkeasti koulutettu käy viikoittain tekemässä 24h työrupeaman normaalin työviikon lisäksi. Onko siis ihme, että työaika ja muita korkeampi koulutus näkyvät myös kokonaispalkassa?
Prosentuaalisesti pienituloisempien palkka on noussut lääkäreitä enemmän, ja tuloerot siis kaventuneet – kunta-alalla. Prosentuaalinen palkan muutos kuvastaa todellisen ostovoiman kehitystä suhteessa toisiin. Tuloerojen kaventuminen olisi yhteiskunnallisesti terve muutos, mutta tilastot kertovat päinvastaista. Yksityissektorilla tuloerot ovat kasvaneet, siispä lääkärien palkkaus (muun kuntasektorin ohessa) jääkin jatkuvasti jälkeen korkeakoulutetuista yksityissektorilla.
Koko kuntasektorin ongelmana on, että kunnan päättäjät pitävät palveluita vain menoerinä. Ei oteta huomioon, että terveydenhoito nostaa ihmisten elämänlaatua. Lisäksi toimiva terveydenhuolto ehkäisee tuottavassa työssä (yksityissektorilla) olevien jäämistä sairaseläkkeelle.
S
airaalalääkärin peruspalkka HUS-alueella on n. 2600e/kk. Jos se todellakin on "kunta-alan huippua", niin eikö olisi aika nostaa verotusta ja kaikkia kunta-alan palkkoja.Vähemmän sairaille ja kotona asuville potilaille ei riitä hoitajia ja lääkäreitä, kun resursseja käytetään eniten elämän viimeisten kuukausien hoitoon, oli ennustetta tai ei. 100-vuotias potilas ei juurikaan hyödy tehohoidosta, mutta toisinaan omaiset vaativat sitä uhkaamalla valituksella. Ei ihmekään, että hoitajista ja lääkäreistä on jatkuvasti pulaa, jos teho-osastolle pitäisi ottaa potilaita kuolemaan... Vanhustenhoitoon tarvitaan kyllä enemmän resursseja, mutta vähemmän kirurgeja.Tulisiko leikkaus tehdä?
Monen potilaan toimintakyky hyötyisi kuukausien pituisesta ja tehokkaammasta kuntoutuksesta. Hoitajia ja fysioterapeutteja ei mitenkään riitä tällaiseen kuntoutukseen kaikille. Lääkärien tehtäväksi tuleekin laittaa potilaat järjestykseen sen mukaan, kuka hoidosta hyötyy eniten. Poliitikot puolestaan joutuvat päättämään, paljonko rahaa terveydenhuoltoon annetaan. Poliitikot siis epäsuorasti päättävät, kuinka suuri osa jonon etuosasta hoidetaan, ja kuinka suuri osa jonon hännillä jää ilman hoitoa. Hoitotakuulla ja yhtenäisillä kiireettömän hoidon perusteilla on tästä pyritty eroon. Tarkoituksena on ollut määrittää yhteiset kriteerit, joilla hoitoon pääsee. Tämä ei vielä täysin toimi, koska rahaa ei riitä näiden kriteerien noudattamiseen. Jonon hännillä osa kiireettömistä potilaista joutuu edelleenkin odottamaan kohtuuttomasti hoitoa, joka olisi kriteerien mukaan tarpeen.
Kela rajaa hoitoja vielä aktiivisemmin, tosin myös Kelan budjetti on poliitikkojen päättämä. Kelan erityiskorvattavuuden rajat on usein vedetty niin korkealle, että lääkärien tulee ehdottaa hoitoa jo ennen erityiskorvattavuuden kriteerien täyttymistä. Näissä tapauksissa Kela ei tietenkään kiellä hoitamasta, mutta erityisesti vähäosaisimmat joutuvat usein luopumaan hoidosta kustannussyistä.
Oman tai omaisen terveyden ollessa kyseessä raha menettää merkityksensä, ja silloin on lähes mahdotonta hyväksyä, että terveydenhuollossakin raha ratkaisee. Kaksinkertaistamalla terveydenhuoltoon käytetyt menot voitaisiin estää tai lykätä osaa sairastumisista ja kuolemista. Käyrä on kuitenkin eksponentiaalinen, eikä millään rahasummalla voida parantaa kaikkia. Hoitosuositukset onkin laadittu sen pohjalta, kuinka nykyisillä resursseilla voidaan auttaa mahdollisimman monia. Hoidon teho lasketaan usein saavutetuista laadukkaista elinvuosista. Tutkimuksissa saavutetulle lisäelinvuodelle voidaan laskea hinta.
Sanotaan että ihmiselämä on korvaamaton. Silti monia poliittisia päätöksiä peilataan vältettyihin kuolemantapauksiin. Jos rahalla ei olisi merkitystä, niin kaikki Suomen tiet olisi muutettu keskikaiteellisiksi moottoriteiksi, eikä vartioimattomia tasoristeyksiä olisi jäljellä. Keskikaiteilla ja vartioiduilla tasoristeyksillä saavutettavien laadukkaiden elinvuosien määrää tulisikin budjettia tehdessä verrata terveydenhuoltoon sijoitettavien rahojen tuomiin elinvuosiin.
Hoitopäätöksiä tehdessä ei onneksi joudu miettimään rahaa. Silti useat hoitopäätökset pohjautuvat hoitosuosituksiin, joiden taustalta on yhtenä tekijänä raha.
]]>Adressiin en kuitenkaan nimeäni laita, koska ensimmäisen ehdotuksen osalta olen samaa mieltä TEO:n kanssa. Lääketieteen opiskelijoiden tulisi itse ymmärtää, ettei pidä hakeutua töihin, joihin ei ole saanut koulutusta. Terveyskeskuksessa voi tulla vastaan mitä tahansa sairauksia, joten terveyskeskukseen ei tulisi mennä töihin ennen kuin kaikki kliiniset kurssit on suoritettu. Tiedän opiskelijoita, jotka ovat menneet töihin jo viidennen opiskeluvuoden aikana. Ääritapaus päätyi alkuvuodesta mediaan. Tätä tapausta edes uudet rajoitukset eivät olisi estäneet, koska tämän tapauksen kandi rikkoi jo nyt voimassa olevia asetuksia. Mutta muutamissa tietämissäni tapauksissa lääketieteen opiskelijat ovat tehneet erään erikoisalan tutkimuksia ennen tämän erikoisalan kurssia. Koska selkeästi kaikki opiskelijat eivät osaa itse harkita omia rajojaan, niin pitäisin TEO:n ehdottamaa rajoitusta tarpeellisena. Olisi mukava kuulla adressin allekirjoittaneiden perusteluita, miksi heidän mielestään terveyskeskukseen pitäisi päästä töihin ennen viidennen vuoden suorittamista.
]]>