Lähes päivittäisistä kovista rintakivuista kärsivä hieman dementti reilusti yli 90-vuotias potilas halusi sydämen ohitusleikkaukseen (kaikissa kolmessa sydämen sepelvaltimossa 70-90% ahtaumat). Tehokkain mahdollinen kivun hoito olisi tietenkin kolmen suonen ohitusleikkaus, mutta riski potilaan kuolemisesta leikkauspöydälle olisi useita kymmeniä prosentteja. Leikkaus veisi myös rajallista leikkaussaliaikaa ja hintalappu yhteiskunnalle olisi todella paljon.

• Potilas itse toivoo leikkausta
• Omaiset suorastaan vaativat ja uhkaavat valituksella

• Kirurgit leikkaisivat vain, jos kipujen kanssa ei muuten pärjätä

• Anestesiologi ei mielellään nukuttaisi
• Osastonlääkäri/tk-lääkäri ei tiedä ketä kuunnella...

Mulle kaikki mahdolliset hoidot ja heti -asenne vaivaa terveydenhuoltoa. Kuolevia kroonisesti sairaita pitäisi pitää hengissä vielä vähän pidempään vaikka elvyttämällä. Joskus tuntuu, että exitusta ei saisi todeta ennen puolen tunnin painamista, tai muuten omaiset tekevät valituksen.

Vähemmän sairaille ja kotona asuville potilaille ei riitä hoitajia ja lääkäreitä, kun resursseja käytetään eniten elämän viimeisten kuukausien hoitoon, oli ennustetta tai ei. 100-vuotias potilas ei juurikaan hyödy tehohoidosta, mutta toisinaan omaiset vaativat sitä uhkaamalla valituksella. Ei ihmekään, että hoitajista ja lääkäreistä on jatkuvasti pulaa, jos teho-osastolle pitäisi ottaa potilaita kuolemaan... Vanhustenhoitoon tarvitaan kyllä enemmän resursseja, mutta vähemmän kirurgeja.

Tulisiko leikkaus tehdä?